ris

Norja

Substantiivi

ris

1. riisi

Ranska

Substantiivi

ris m. (monikko ris)

1. (vanhentunut) nauru
2. kateenkorva (ruokana)
3. (merenkulku) reivaus

Ruotsi

Substantiivi

ris n. (5) (yks. määr. riset[luo], mon. epämäär. ris, mon. määr. risen[luo])

1. riisi
2. risu, vitsa

Liittyvät sanat

• aga, bastonad, buskvegetation, dask, gissel, grenar, karbas, klander, kritik, kvistar, risbastu, sly, smäll, smörj, spö, stryk, stut, tadel, ovett

Serbia

Substantiivi

rȉs m. (kyrillinen рис)

1. ilves

Ääntäminen

• IPA: /'rîs/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	ris	risovi
genetiivi	risa	risova
datiivi-lokatiivi	risu	risovima
akkusatiivi	risa	risove
vokatiivi	rise	risovi
instrumentaali	risom	risovima

Tanska

Substantiivi

ris

1. riisi