aga

Suomi

Substantiivi

aga (9)

1. joidenkin korkea-arvoisten hallitsijoiden arvonimi Turkissa ja eräissä muissa muslimimaissa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aga	agat
genetiivi	agan	agojen (again)
partitiivi	agaa	agoja
akkusatiivi	aga; agan	agat
sisäpaikallissijat
inessiivi	agassa	agoissa
elatiivi	agasta	agoista
illatiivi	agaan	agoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	agalla	agoilla
ablatiivi	agalta	agoilta
allatiivi	agalle	agoille
muut sijamuodot
essiivi	agana	agoina
translatiivi	agaksi	agoiksi
abessiivi	agatta	agoitta
instruktiivi	–	agoin
komitatiivi	–	agoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aga-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. arvonimi Turkissa ja eräissä muissa muslimimaissa

englanti: agha

turkki: ağa

Liittyvät sanat

Synonyymit

• agha

Englanti

Substantiivi

aga (monikko agas)

1. rinnakkaismuoto sanasta agha

Gagauzi

Substantiivi

aga

1. isoveli

Galego

Prepositio

aga

1. rinnakkaismuoto sanasta agás

Hiligaino

Substantiivi

aga

1. aamu

Iiri

Substantiivi

aga m.

1. ajanjakso
2. etäisyys

Liittyvät sanat

Johdokset

Verbit

• agaigh

Islanti

Verbi

aga

1. kurittaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈaːɣa/

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	àga	àge
genetiivi	àgē	ágā
datiivi-lokatiivi	àgi	àgama
akkusatiivi	àgu	àge
vokatiivi	ȁgo	àge
instrumentaali	àgōm	àgama

àga m. 

1. (vanhahtava) herra, isäntä (maanomistaja Osmanien valtakunnassa; myös ei-aatelin sotilasarvo)

Ääntäminen

• IPA: /'ǎɡa/, mon. gen. /'ǎːgaː/
• tavutus: a‧ga

Etymologia

osmanin sanasta آغا ’herra’

Aiheesta muualla

• àga Školski rječnik hrvatskoga jezika

Ladin

Substantiivi

aga f.

1. (brachinladinia) vesi

Etymologia

• latinan sanasta aqua

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (cazetinladinia) ega

Muinaisskandinaavi

Verbi

aga

1. uhata
2. näyttää vaaralliselta

Ranska

Substantiivi

aga m. (monikko agas[luo])

1. aga

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• agha

Aiheesta muualla

• aga Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi

Substantiivi

aga yl. (yks. määr. agan[luo], ei monikkoa)

1. ruumillinen kuritus
2. aga
3. (murteellinen, Västerbotten) suru, murhe
4. (murteellinen, Västerbotten) epäröinti

Liittyvät sanat

bastonad, bestraffa, bestraffning, daska, kla, korrektion, pisk, piska, prygla, risbastu, slå, smisk, smiska, smäll, smälla, smöjd, spö, straff, straffa, näpst, tukta, tuktan, uppsträckning, upptuktelse, örfila upp

Yhdyssanat

agaförbud, barnaga

Verbi

aga (1)

1. kurittaa (varsinkin lapsia)

Etymologia

• muinaisskandinaavista

Taivutus

Taivutus – aga
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	agar[luo]	agas
imperfekti	agade	agades
supiini	agat	agats
imperatiivi	aga	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: aga
• passiivin infinitiivi: agas
• aktiivin part. prees: agande[luo]
• passiivin part. prees: agandes
• part. perf.: yl. agad, n. agat, määr./mon. agade

Aiheesta muualla

• Svenska Akademiens Ordlista över svenska språket (13. painos, online): ”aga”

Turkki

Substantiivi

aga

1. (murteellinen) isoveli
2. (murteellinen) rahamies

Liittyvät sanat

Synonyymit

• ağa

Turkmeeni

Substantiivi

aga

1. isoveli
2. setä: isän veli
3. setä: puhujaa selkeästi vanhempi mies

Unkari

Substantiivi

aga (monikko agák)

1. aga

Etymologia

• osmaninturkin sanasta آغا (aghā, ’herra’)

Ääntäminen

• IPA: /ˈɒɡɒ/

Viro

Konjunktio

aga

1. (rinnastuskonjunktio) mutta

   Eile oli külm, aga täna on soe. – Eilen oli kylmä mutta tänään on lämmin

   väike, aga tubli – pieni, mutta tehokas

   Ühed elasid hästi, teised aga viletsuses. – Toiset elivät hyvin, toiset taas kurjuudessa.

2. (rinnastuskojunktio) entä

Aiheesta muualla

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : aga
• aga Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)