risa

Suomi

Adjektiivi

risa (9)

1. (puhekieltä) rikkinäinen

   Mun fillari on risa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrisɑ/
• tavutus: ri‧sa

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: risainen
• substantiivit: risakas

Aiheesta muualla

• risa Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

risa (9)

1. (anatomia) imukudoksesta muodostunut kuoppia sisältävä kudosuloke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	risa	risat
genetiivi	risan	risojen (risain)
partitiivi	risaa	risoja
akkusatiivi	risa; risan	risat
sisäpaikallissijat
inessiivi	risassa	risoissa
elatiivi	risasta	risoista
illatiivi	risaan	risoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	risalla	risoilla
ablatiivi	risalta	risoilta
allatiivi	risalle	risoille
muut sijamuodot
essiivi	risana	risoina
translatiivi	risaksi	risoiksi
abessiivi	risatta	risoitta
instruktiivi	–	risoin
komitatiivi	–	risoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	risa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. imukudoksesta muodostunut kudosuloke

englanti: tonsil

Liittyvät sanat

• risata

Yhdyssanat

kenkärisa, kitarisa, nielurisa, risalakki, risatulehdus

Aiheesta muualla

• risa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 423, 1062, 1119 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

Substantiivi

risa f. (monikko risas)

1. nauru

Liittyvät sanat

• reír
• sonreír
• sonrisa

Kroatia

Substantiivi

risa

1. yksikön genetiivimuoto sanasta ris
2. yksikön akkusatiivimuoto sanasta ris