ristituli

Suomi

Substantiivi

ristituli (24)

1. eri suunnista samanaikaisesti ammuttava tulitus

   Hän oli lähellä jäädä poliisin ja rikollisten ristituleen.

2. (kuvaannollisesti) eri suunnista tai lähteistä samanaikaisesti tuleva arvostelu tai kysymykset

   joutua ristituleen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrist̪iˌt̪uli/
• tavutus: ris‧ti‧tu‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ristituli	ristitulet
genetiivi	ristitulen	ristitulien ristitulten
partitiivi	ristitulta	ristitulia
akkusatiivi	ristituli; ristitulen	ristitulet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ristitulessa	ristitulissa
elatiivi	ristitulesta	ristitulista
illatiivi	ristituleen	ristituliin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ristitulella	ristitulilla
ablatiivi	ristitulelta	ristitulilta
allatiivi	ristitulelle	ristitulille
muut sijamuodot
essiivi	ristitulena (ristitulna)	ristitulina
translatiivi	ristituleksi	ristituliksi
abessiivi	ristituletta	ristitulitta
instruktiivi	–	ristitulin
komitatiivi	–	ristituline- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ristitule-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ristitul-

Etymologia

• yhdyssana sanoista risti ja tuli

Käännökset

1. samanaikainen tulitus eri suunnista

englanti: crossfire ruotsi: korseld

tanska: krydsild unkari: kereszttűz

Aiheesta muualla

• ristituli Kielitoimiston sanakirjassa