ritva

Suomi

Substantiivi

ritva (9)

1. hento, riippuva lehtipuun oksa

Ääntäminen

• IPA: /ˈrit̪ʋɑ/
• tavutus: rit‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ritva	ritvat
genetiivi	ritvan	ritvojen (ritvain)
partitiivi	ritvaa	ritvoja
akkusatiivi	ritva; ritvan	ritvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ritvassa	ritvoissa
elatiivi	ritvasta	ritvoista
illatiivi	ritvaan	ritvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ritvalla	ritvoilla
ablatiivi	ritvalta	ritvoilta
allatiivi	ritvalle	ritvoille
muut sijamuodot
essiivi	ritvana	ritvoina
translatiivi	ritvaksi	ritvoiksi
abessiivi	ritvatta	ritvoitta
instruktiivi	–	ritvoin
komitatiivi	–	ritvoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ritva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• ritvakoivu, koivunritva, ritvasammal

Yhdyssanat

koivunritva, ritvakoivu

Aiheesta muualla

• ritva Kielitoimiston sanakirjassa