rokki

Suomi

Substantiivi

rokki (5-A)

1. rock-musiikki

   Koko jengi huusi: // "Kerää jätkä luusi // Jollei täällä rokki soi. (Ja rokki soi, Teppo Ruohonen, 1973)

Ääntäminen

• IPA: /ˈrokːi/, [ˈro̞k̟ːi]
• tavutus: rok‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rokki	rokit
genetiivi	rokin	rokkien (rokkein)
partitiivi	rokkia	rokkeja
akkusatiivi	rokki; rokin	rokit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rokissa	rokeissa
elatiivi	rokista	rokeista
illatiivi	rokkiin	rokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rokilla	rokeilla
ablatiivi	rokilta	rokeilta
allatiivi	rokille	rokeille
muut sijamuodot
essiivi	rokkina	rokkeina
translatiivi	rokiksi	rokeiksi
abessiivi	rokitta	rokeitta
instruktiivi	–	rokein
komitatiivi	–	rokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	roki-
vahva vartalo	rokki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

suomalaistettu muoto sanasta rock < rock and roll; Kalevi Koukkusen mukaan muoto näyttää vakiintuneen 1967^[1]

Liittyvät sanat

• rokata

Yhdyssanat

rokkikukko, rokkimusiikki, rokkitähti, rokkivideo, rokkiyhtye

Aiheesta muualla

• rokki Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Rokki. Kotimaisten kielten keskus