rosvo

Suomi

Substantiivi

rosvo (1)

1. rikollinen, joka ryöstää, tavallisesti fyysisellä väkivallalla tai aseella uhaten

Ääntäminen

• IPA: /ˈrosʋo/
• tavutus: ros‧vo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rosvo	rosvot
genetiivi	rosvon	rosvojen
partitiivi	rosvoa	rosvoja
akkusatiivi	rosvo; rosvon	rosvot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rosvossa	rosvoissa
elatiivi	rosvosta	rosvoista
illatiivi	rosvoon	rosvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rosvolla	rosvoilla
ablatiivi	rosvolta	rosvoilta
allatiivi	rosvolle	rosvoille
muut sijamuodot
essiivi	rosvona	rosvoina
translatiivi	rosvoksi	rosvoiksi
abessiivi	rosvotta	rosvoitta
instruktiivi	–	rosvoin
komitatiivi	–	rosvoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rosvo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< venäjä^[1]

Käännökset

1. rikollinen, joka ryöstää, tavallisesti fyysisellä väkivallalla tai aseella uhaten

ranska: bandit m., voyou m. saksa: Räuber turkki: haydut

unkari: rabló, bandita viro: röövel

Liittyvät sanat

Johdokset

• rosvota
• substantiivit: rosvous

Yhdyssanat

maantierosvo, merirosvo, pankkirosvo, rantarosvo, rosvojoukko, rosvokopla, rosvopaisti, rosvopäällikkö, rosvoromaani

Aiheesta muualla

• rosvo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1571 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa