rotisko

Suomi

Substantiivi

rotisko (2)

1. käyttökelvoton auto, talo tai muu suurikokoinen esine, rohjo
2. (kuvaannollisesti, leikkimielinen) raihnainen henkilö, rahjus

   Tuo äijänrotisko tuossa vaan aina röhnöttää.

Ääntäminen

• IPA: [ˈrotisko]

Tavutus

• tavutus: ro‧tis‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rotisko	rotiskot
genetiivi	rotiskon	rotiskojen rotiskoiden rotiskoitten
partitiivi	rotiskoa	rotiskoita rotiskoja
akkusatiivi	rotisko; rotiskon	rotiskot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rotiskossa	rotiskoissa
elatiivi	rotiskosta	rotiskoista
illatiivi	rotiskoon	rotiskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rotiskolla	rotiskoilla
ablatiivi	rotiskolta	rotiskoilta
allatiivi	rotiskolle	rotiskoille
muut sijamuodot
essiivi	rotiskona	rotiskoina
translatiivi	rotiskoksi	rotiskoiksi
abessiivi	rotiskotta	rotiskoitta
instruktiivi	–	rotiskoin
komitatiivi	–	rotiskoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rotisko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. rohjo

Ks. romu

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• rötiskö

Aiheesta muualla

• rotisko Kielitoimiston sanakirjassa
• rotisko Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 1119 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa