romu

Suomi

Substantiivi

romu (1)

1. erityisesti metallista koostuva jäte
2. huonokuntoinen tai hylätty auto

   tienvarressa seisova romu

3. kehno tai tarpeeton tavara

Ääntäminen

• IPA: /ˈromu/
• tavutus: ro‧mu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	romu	romut
genetiivi	romun	romujen
partitiivi	romua	romuja
akkusatiivi	romu; romun	romut
sisäpaikallissijat
inessiivi	romussa	romuissa
elatiivi	romusta	romuista
illatiivi	romuun	romuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	romulla	romuilla
ablatiivi	romulta	romuilta
allatiivi	romulle	romuille
muut sijamuodot
essiivi	romuna	romuina
translatiivi	romuksi	romuiksi
abessiivi	romutta	romuitta
instruktiivi	–	romuin
komitatiivi	–	romuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	romu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

u-johtimella muodostettu substantiivi verbistä romista^[1]

Käännökset

1. erityisesti metallista koostuva jäte

englanti: scrap espanja: chatarra ruotsi: skräp saksa: Schrott m.

tšekki: šrot turkki: hurda venäjä: лом viro: kolu

Liittyvät sanat

• kierrätys
• lumppu
• roju
• roina
• roska

Johdokset

• adjektiivit: romuinen, romukas
• adverbit: romuna, romutettu, romuttunut
• substantiivit: romuttaminen, romutus
• verbit: romuttaa, romuttua

Yhdyssanat

avaruusromu, peltiromu, rautaromu, romuarvo, romuauto, romukasa, romukauppa, romukauppias, romukeräys, romukoppa, romukuorma, romuliike, romumetalli, romunkerääjä, romuralli, romurauta, romuvarasto

Aiheesta muualla

• romu Kielitoimiston sanakirjassa

Ambai

Substantiivi

romu

1. lintu