rouhin

Suomi

Substantiivi

rouhin (33)

1. rouhinrauta
2. ajoneuvo, jolla voidaan tehdä tunneleita  tarkistettava

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rouhin	rouhimet
genetiivi	rouhimen	rouhimien rouhinten
partitiivi	rouhinta	rouhimia
akkusatiivi	rouhin; rouhimen	rouhimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rouhimessa	rouhimissa
elatiivi	rouhimesta	rouhimista
illatiivi	rouhimeen	rouhimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rouhimella	rouhimilla
ablatiivi	rouhimelta	rouhimilta
allatiivi	rouhimelle	rouhimille
muut sijamuodot
essiivi	rouhimena (rouhinna)	rouhimina
translatiivi	rouhimeksi	rouhimiksi
abessiivi	rouhimetta	rouhimitta
instruktiivi	–	rouhimin
komitatiivi	–	rouhimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rouhime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rouhin-

Etymologia

• verbi rouhia + johdin -in

Käännökset

2. ajoneuvo, jolla voidaan tehdä tunneleita

englanti: rocker

Aiheesta muualla

• rouhin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

rouhin

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rouhia
2. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä rouhia