rouhinta

Suomi

Substantiivi

rouhinta (9-J)

1. rouhiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrou̯hint̪ɑ/
• tavutus: rou‧hin‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rouhinta	rouhinnat
genetiivi	rouhinnan	rouhintojen (rouhintain)
partitiivi	rouhintaa	rouhintoja
akkusatiivi	rouhinta; rouhinnan	rouhinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rouhinnassa	rouhinnoissa
elatiivi	rouhinnasta	rouhinnoista
illatiivi	rouhintaan	rouhintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rouhinnalla	rouhinnoilla
ablatiivi	rouhinnalta	rouhinnoilta
allatiivi	rouhinnalle	rouhinnoille
muut sijamuodot
essiivi	rouhintana	rouhintoina
translatiivi	rouhinnaksi	rouhinnoiksi
abessiivi	rouhinnatta	rouhinnoitta
instruktiivi	–	rouhinnoin
komitatiivi	–	rouhintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rouhinna-
vahva vartalo	rouhinta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi rouhia + johdin -nta

Käännökset

1. rouhiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• rouhinta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

rouhinta

1. yksikön partitiivimuoto sanasta rouhin