rouva
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
rouva (10)
- naimisissa oleva tai ollut nainen, kuten eronnut tai leski. Lyhenne rva.
- Herra ja Rouva Mäkinen saapuivat paikalle.
- Oman aviokumppanin kohdalla ei yleensä käytetä rouva-nimitystä vaan häntä kutsutaan vaimoksi.
- myös naimattomasta aikuisesta naisesta puhuttaessa tai häntä puhuteltaessa käytetty nimitys
- Päästäisitkö rouvan istumaan.
- Olkaa hyvä rouva, täällä on teille paikka.
- (korttipeli) kuvallinen pelikortti, joka on arvoltaan 12 (sotamiehen ja kuninkaan välissä), kuningatar, merkitään kirjaimella Q
- Kaksi rouvaa voittaa ässähain.
- (vanhahtava, kiertoilmaus) etenkin vaatetusalalla naispuolisesta lihavahkosta tai lihavasta asiakkaasta tai tämän vaatekoosta
- rouvain koot
Ääntäminen
- IPA: /ˈrou̯ʋɑ/, [ˈrouβːɑ]
- tavutus: rou‧va
Taivutus
Etymologia
alasaksalainen laina[1]
Käännökset
3. pelikortti
|
Ks. kuningatar |
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: rouvamainen
- verbit: rouvitella
Yhdyssanat
- (naimisissa oleva nainen) kotirouva, leskirouva, linnanrouva, pikkurouva,
- (kohtelias puhuttelu aikuisesta naisesta) kamarirouva, rautarouva,
- (pelikortti) herttarouva, patarouva, ristirouva, ruuturouva
- (kookas naisasiakas) rouvakoko, rouvamalli
Liittyvät sanonnat
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads