rovio

Suomi

Substantiivi

rovio (3)

1. kasa poltettavaa materiaalia; tuli, joka on tarkoitettu jonkin polttamiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈroʋio/
• tavutus: ro‧vi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rovio	roviot
genetiivi	rovion	rovioiden rovioitten
partitiivi	roviota	rovioita
akkusatiivi	rovio; rovion	roviot
sisäpaikallissijat
inessiivi	roviossa	rovioissa
elatiivi	roviosta	rovioista
illatiivi	rovioon	rovioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	roviolla	rovioilla
ablatiivi	roviolta	rovioilta
allatiivi	roviolle	rovioille
muut sijamuodot
essiivi	roviona	rovioina
translatiivi	rovioksi	rovioiksi
abessiivi	roviotta	rovioitta
instruktiivi	–	rovioin
komitatiivi	–	rovioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rovio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

johdos sanasta rovita, rovia^[1]

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kirjarovio, noitarovio, polttorovio

Aiheesta muualla

• rovio Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 227 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa