rumuus

Suomi

Substantiivi

rumuus (40)

1. se, että on ruma

Ääntäminen

• IPA: /ˈrumuːs/
• tavutus: ru‧muus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rumuus	rumuudet
genetiivi	rumuuden	rumuuksien
partitiivi	rumuutta	rumuuksia
akkusatiivi	rumuus; rumuuden	rumuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rumuudessa	rumuuksissa
elatiivi	rumuudesta	rumuuksista
illatiivi	rumuuteen	rumuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rumuudella	rumuuksilla
ablatiivi	rumuudelta	rumuuksilta
allatiivi	rumuudelle	rumuuksille
muut sijamuodot
essiivi	rumuutena	rumuuksina
translatiivi	rumuudeksi	rumuuksiksi
abessiivi	rumuudetta	rumuuksitta
instruktiivi	–	rumuuksin
komitatiivi	–	rumuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rumuude-
vahva vartalo	rumuute-
konsonantti- vartalo	rumuut-

Etymologia

• sanan ruma vartalosta rum- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on ruma

englanti: ugliness kroatia: ružnoća f.

makedonia: грдотија f., грдост f. ranska: laideur f., mocheté f.

Liittyvät sanat

• ruma

Vastakohdat

• kauneus

Aiheesta muualla

• rumuus Kielitoimiston sanakirjassa
• rumuus Tieteen termipankissa
• Artikkeli 861 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa