runa

Espanja

Substantiivi

runa

1. riimu, riimukirjain

Aiheesta muualla

• runa Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Ketšua

Substantiivi

runa

1. ihminen

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	rúna	rúne
genetiivi	rúnē	rúnā
datiivi-lokatiivi	rúni	rúnama
akkusatiivi	rúnu	rúne
vokatiivi	runo	rúne
instrumentaali	rúnōm	rúnama

rúna f. 

1. riimu, riimukirjain

Aiheesta muualla

• rúna Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

runa

1. yksikön genetiivimuoto sanasta runo
2. monikon nominatiivimuoto sanasta runo
3. monikon genetiivimuoto sanasta runo
4. monikon akkusatiivimuoto sanasta runo
5. monikon vokatiivimuoto sanasta runo

Latvia

Substantiivi

runa f. (gen. runas)

1. puhe
2. (kielitiede) puhe, puhuttu kieli

Taivutus

• feminiiini, 4. deklinaatio [4-a]

Liittyvät sanat

• runāt, rūkt
• saruna

Ruotsi

Substantiivi

runa yl. (1) (yks. määr. runan[luo], mon. epämäär. runor[luo], mon. määr. runorna[luo])

1. riimukirjain