riimu
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
riimu (1)
- riimukirjain
- (harvinainen, murteellinen) juova, naarmu, viilto, raaputus (josta "riimun" merkitys "riimukirjain" eli "raaputettu kirjain")
- hevosen kiinnisitomisessa käytettävä hihnoista ja soljista tehty laite, tallipäitset
- Hyvän riimun tulee olla ilman otsahihnaa, kaulaimen tapainen, helposti päähän saatava, mutta hevosen itsensä vaikeasti päästä poistettava. Tämmöinen riimu ei hiero eikä ahdista hevosen korvanjuuria, joten eläin tuonnempana päitsimiä päähän pantaessakaan ei aristele ja säästyy niinmuodoin monelta lyönniltä ja työnniltä, jotka sitävastoin runsaassa mitassa tulevat niiden hevosten osaksi, jotka on varsoina turmeltu sopimattomilla riimuilla.[1]
- (arkikieltä) teräsketju, kettinki
- Kuorma sidottiin riimuilla.
- (kalastus) riimuverkon isompisilmäinen verkko
Ääntäminen
- IPA: /ˈriːmu/
- tavutus: rii‧mu
Taivutus
Käännökset
2. hevosen tallipäitset
|
|
Liittyvät sanat
- kytkyt
- marhaminta
- turpakoppa
- valjaat
Johdokset
- verbit: riimuttaa
- substantiivit: riimustaminen, riimustus
Synonyymit
Yhdyssanat
jenkkiriimu, köysiriimu, naruriimu, ratsuriimu, raviriimu, riimukalenteri, riimukirjain, riimukirjoitus, riimukivi, riimunnaru, riimunvarsi, riimusauva, riimuverkko
Aiheesta muualla
- riimu Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads