runous

Suomi

Substantiivi

runous (40)

1. kirjallisuuden ja sanataiteen muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈrunou̯s/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	runous	runoudet
genetiivi	runouden	runouksien
partitiivi	runoutta	runouksia
akkusatiivi	runous; runouden	runoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	runoudessa	runouksissa
elatiivi	runoudesta	runouksista
illatiivi	runouteen	runouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	runoudella	runouksilla
ablatiivi	runoudelta	runouksilta
allatiivi	runoudelle	runouksille
muut sijamuodot
essiivi	runoutena	runouksina
translatiivi	runoudeksi	runouksiksi
abessiivi	runoudetta	runouksitta
instruktiivi	–	runouksin
komitatiivi	–	runouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	runoude-
vahva vartalo	runoute-
konsonantti- vartalo	runout-

Etymologia

• runo + -us

Käännökset

1. kirjallisuuden ja sanataiteen muoto, jossa kieltä käytetään ensisijaisesti esteettisestä näkökulmasta

azeri: poeziya englanti: poetry kroatia: poezija f., pjesništvo n. ranska: poésie f. ruotsi: poesi saksa: Poesie f.

tanska: lyrik turkki: şiir sanatı unkari: líra uzbekki: poeziya venäjä: лирика viro: luule, poeesia

Liittyvät sanat

• eeppinen runous, lyyrinen runous
• runo

Synonyymit

• lyriikka

Vastakohdat

• proosa

Yhdyssanat

• balladirunous, kansanrunous, kertomarunous, laulurunous, muinaisrunous, murrerunous, opetusrunous, paimenrunous, ritarirunous, runousoppi, taiderunous, trubaduurirunous

Aiheesta muualla

• runous Kielitoimiston sanakirjassa
• runous Tieteen termipankissa
• runous Suomen etymologisessa sanakirjassa