ruska

Katso artikkeli Ruska Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ruska (10)

1. lehtensä syksyllä varistavien kasvien lehtien värin muuttuminen vihreästä muiksi väreiksi; syysruska

Ääntäminen

• IPA: /ˈruskɑ/
• tavutus: rus‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruska	ruskat
genetiivi	ruskan	ruskien (ruskain)
partitiivi	ruskaa	ruskia
akkusatiivi	ruska; ruskan	ruskat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruskassa	ruskissa
elatiivi	ruskasta	ruskista
illatiivi	ruskaan	ruskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruskalla	ruskilla
ablatiivi	ruskalta	ruskilta
allatiivi	ruskalle	ruskille
muut sijamuodot
essiivi	ruskana	ruskina
translatiivi	ruskaksi	ruskiksi
abessiivi	ruskatta	ruskitta
instruktiivi	–	ruskin
komitatiivi	–	ruskine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ruska-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sana on sukua sanalle ruskea, mutta lainautunut suomeen saamen kielten kautta 1900-luvun alussa.^[1]

Käännökset

1. lehtensä varistavien kasvien lehtien värin muuttuminen vihreästä muiksi väreiksi

englanti: fall colors, autumn colors japani: 紅葉, もみじ ranska: l'été indien

saksa: Laubfärbung venäjä: золотая осень

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

maaruska, ruska-aika, ruskaretki

Aiheesta muualla

• ruska Kielitoimiston sanakirjassa
• ruska Tieteen termipankissa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Ruska. Kotimaisten kielten keskus

Kroatia

Adjektiivi

ruska

1. yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ruski
2. monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta ruski
3. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta ruski