rusthollari

Suomi

Substantiivi

rusthollari (6)

1. rusthollin omistaja, ratsutilallinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈrust̪holˌlɑri/
• tavutus: rust‧hol‧la‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rusthollari	rusthollarit
genetiivi	rusthollarin	rusthollarien rusthollareiden rusthollareitten
partitiivi	rusthollaria	rusthollareita rusthollareja
akkusatiivi	rusthollari; rusthollarin	rusthollarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rusthollarissa	rusthollareissa
elatiivi	rusthollarista	rusthollareista
illatiivi	rusthollariin	rusthollareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rusthollarilla	rusthollareilla
ablatiivi	rusthollarilta	rusthollareilta
allatiivi	rusthollarille	rusthollareille
muut sijamuodot
essiivi	rusthollarina	rusthollareina
translatiivi	rusthollariksi	rusthollareiksi
abessiivi	rusthollaritta	rusthollareitta
instruktiivi	–	rusthollarein
komitatiivi	–	rusthollareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rusthollari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta rusthållare

Käännökset

1. rusthollin omistaja, ratsutilallinen

ruotsi: rusthållare

Aiheesta muualla

• rusthollari Kielitoimiston sanakirjassa