rustholli

Suomi

Substantiivi

rustholli (6)

Katso artikkeli Rustholli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. (historiallinen) ratsutila, ruotujakolaitoksen aikainen suurtila

Ääntäminen

• IPA: /ˈrust̪holːi/
• tavutus: rust‧hol‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rustholli	rusthollit
genetiivi	rusthollin	rusthollien rustholleiden rustholleitten
partitiivi	rusthollia	rustholleita rustholleja
akkusatiivi	rustholli; rusthollin	rusthollit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rusthollissa	rustholleissa
elatiivi	rusthollista	rustholleista
illatiivi	rustholliin	rustholleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rusthollilla	rustholleilla
ablatiivi	rusthollilta	rustholleilta
allatiivi	rusthollille	rustholleille
muut sijamuodot
essiivi	rusthollina	rustholleina
translatiivi	rustholliksi	rustholleiksi
abessiivi	rusthollitta	rustholleitta
instruktiivi	–	rusthollein
komitatiivi	–	rustholleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rustholli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta rusthåll 'rustholli'

Käännökset

1. ratsutila, ruotujakolaitoksen aikainen suurtila

ruotsi: rusthåll

Liittyvät sanat

• rusthollari
• säterirustholli

Aiheesta muualla

• rustholli Kielitoimiston sanakirjassa