ruuta

Suomi

Substantiivi

ruuta (10-F)

1. mikä tahansa ruutain sukuun (Ruta) kuuluva ruutakasvien laji tai sellaisen yksilö

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruuta	ruudat
genetiivi	ruudan	ruutien (ruutain)
partitiivi	ruutaa	ruutia
akkusatiivi	ruuta; ruudan	ruudat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruudassa	ruudissa
elatiivi	ruudasta	ruudista
illatiivi	ruutaan	ruutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruudalla	ruudilla
ablatiivi	ruudalta	ruudilta
allatiivi	ruudalle	ruudille
muut sijamuodot
essiivi	ruutana	ruutina
translatiivi	ruudaksi	ruudiksi
abessiivi	ruudatta	ruuditta
instruktiivi	–	ruudin
komitatiivi	–	ruutine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ruuda-
vahva vartalo	ruuta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• latinan sanasta rūta^[1]

Käännökset

1. mikä tahansa Ruta-suvun kasvi

englanti: rue espanja: ruda f. latina: rūta f. ranska: rue f.

ruotsi: ruta yl., vinruta yl. saksa: Raute f. turkki: sedef otu viro: ruut