saareke

Suomi

Substantiivi

saareke (48-A)

1. jonkin ympäröimä siitä erottuva asia; enklaavi

   metsäsaareke

2. alue, joka on joka puolelta tien ympäröimä, esim. se alue, jonne jalankulkijat jäävät odottamaan liikennevalojen vaihtumista, jos eivät ehdi kävellä koko suojatien yli yksien vihreiden valojen aikana
3. keittiösaareke
4. (vanhaa kirjasuomea, 1700-luku) kyntämätön tai huonosti kynnetty kohta pellossa^[1]

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑːrekeˣ/
• tavutus: saa‧re‧ke

Etymologia

substantiivi saari (vokaalivartalo saare- ) + johdin -ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saareke	saarekkeet
genetiivi	saarekkeen	saarekkeiden saarekkeitten
partitiivi	saareketta	saarekkeita
akkusatiivi	saareke; saarekkeen	saarekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	saarekkeessa	saarekkeissa
elatiivi	saarekkeesta	saarekkeista
illatiivi	saarekkeeseen	saarekkeisiin saarekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saarekkeella	saarekkeilla
ablatiivi	saarekkeelta	saarekkeilta
allatiivi	saarekkeelle	saarekkeille
muut sijamuodot
essiivi	saarekkeena	saarekkeina
translatiivi	saarekkeeksi	saarekkeiksi
abessiivi	saarekkeetta	saarekkeitta
instruktiivi	–	saarekkein
komitatiivi	–	saarekkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saarekkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	saareket-

Käännökset

3. keittiösaareke

englanti: kitchen island

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• haimasaareke

Aiheesta muualla

• saareke Kielitoimiston sanakirjassa