sakki

Suomi

Substantiivi

sakki (5-A) (monikko sakit)

1. (puhekieltä) ryhmä, joukko ihmisiä

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑkːi/
• tavutus: sak‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sakki	sakit
genetiivi	sakin	sakkien (sakkein)
partitiivi	sakkia	sakkeja
akkusatiivi	sakki; sakin	sakit
sisäpaikallissijat
inessiivi	sakissa	sakeissa
elatiivi	sakista	sakeista
illatiivi	sakkiin	sakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sakilla	sakeilla
ablatiivi	sakilta	sakeilta
allatiivi	sakille	sakeille
muut sijamuodot
essiivi	sakkina	sakkeina
translatiivi	sakiksi	sakeiksi
abessiivi	sakitta	sakeitta
instruktiivi	–	sakein
komitatiivi	–	sakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	saki-
vahva vartalo	sakki-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ryhmä, joukko

englanti: gang, crowd italia: genìa

ruotsi: följe

Liittyvät sanat

• följy
• kööri
• sakilainen
• völjy

Johdokset

• adverbit: sakilla

Yhdyssanat

huutosakki, korttisakki, pintasakki, poikasakki, rupusakki, rutusakki, sakinhivutus

Anagrammit

kaksi, kaski, kiska

Aiheesta muualla

• sakki Kielitoimiston sanakirjassa