sane

Suomi

Substantiivi

sane (48)

1. (kielitiede) sana puheen tai tekstin osana

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑneˣ/
• tavutus: sa‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sane	saneet
genetiivi	saneen	saneiden saneitten
partitiivi	sanetta	saneita
akkusatiivi	sane; saneen	saneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	saneessa	saneissa
elatiivi	saneesta	saneista
illatiivi	saneeseen	saneisiin saneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saneella	saneilla
ablatiivi	saneelta	saneilta
allatiivi	saneelle	saneille
muut sijamuodot
essiivi	saneena	saneina
translatiivi	saneeksi	saneiksi
abessiivi	saneetta	saneitta
instruktiivi	–	sanein
komitatiivi	–	saneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sanee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sanet-

Liittyvät sanat

• sanelu

Johdokset

• verbit: sanella

Aiheesta muualla

• sane Kielitoimiston sanakirjassa
• sane Tieteen termipankissa

Englanti

Adjektiivi

sane (komparatiivi more sane, superlatiivi most sane)

1. järkevä, tervejärkinen

Liittyvät sanat

• insane
• sanity

Italia

Adjektiivi

sane

1. monikon feminiinimuoto sanasta sano