saoste

Suomi

Substantiivi

saoste (48)

1. (kemia) saostava aine, saostusaine

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑost̪eˣ/
• tavutus: sa‧os‧te

Etymologia

saostaa + -e

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saoste	saosteet
genetiivi	saosteen	saosteiden saosteitten
partitiivi	saostetta	saosteita
akkusatiivi	saoste; saosteen	saosteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	saosteessa	saosteissa
elatiivi	saosteesta	saosteista
illatiivi	saosteeseen	saosteisiin saosteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saosteella	saosteilla
ablatiivi	saosteelta	saosteilta
allatiivi	saosteelle	saosteille
muut sijamuodot
essiivi	saosteena	saosteina
translatiivi	saosteeksi	saosteiksi
abessiivi	saosteetta	saosteitta
instruktiivi	–	saostein
komitatiivi	–	saosteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saostee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	saostet-

Liittyvät sanat

• saostin

Aiheesta muualla

• saoste Kielitoimiston sanakirjassa