saostin

Suomi

Substantiivi

saostin (33)

1. (kemia) saostava laite, saostuslaite
2. (kemia) saoste, saostusaine

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑost̪in/
• tavutus: sa‧os‧tin

Etymologia

• verbi saostaa + johdin -in

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saostin	saostimet
genetiivi	saostimen	saostimien saostinten
partitiivi	saostinta	saostimia
akkusatiivi	saostin; saostimen	saostimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	saostimessa	saostimissa
elatiivi	saostimesta	saostimista
illatiivi	saostimeen	saostimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saostimella	saostimilla
ablatiivi	saostimelta	saostimilta
allatiivi	saostimelle	saostimille
muut sijamuodot
essiivi	saostimena (saostinna)	saostimina
translatiivi	saostimeksi	saostimiksi
abessiivi	saostimetta	saostimitta
instruktiivi	–	saostimin
komitatiivi	–	saostimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saostime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	saostin-

Liittyvät sanat

• saoste

Aiheesta muualla

• saostin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

saostin

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä saostaa