sarka

Suomi

Substantiivi

sarka (9-D)

1. (tekstiili) karstalangasta tehty vanutettu villakangas, sarkakangas
2. kaistale, suikale, nauha (esimerkiksi pellon, metsän, tuohen tai kankaan)
3. (kuvaannollisesti) ala

   uutta tieteen saralta

4. (puhekieltä) mahdollisuus, jako

   Voittoon ei ollut mitään sarkaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑrkɑ/, [ˈsɑ̝rkɑ̝]
• tavutus: sar‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sarka	sarat
genetiivi	saran	sarkojen (sarkain)
partitiivi	sarkaa	sarkoja
akkusatiivi	sarka; saran	sarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sarassa	saroissa
elatiivi	sarasta	saroista
illatiivi	sarkaan	sarkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saralla	saroilla
ablatiivi	saralta	saroilta
allatiivi	saralle	saroille
muut sijamuodot
essiivi	sarkana	sarkoina
translatiivi	saraksi	saroiksi
abessiivi	saratta	saroitta
instruktiivi	–	saroin
komitatiivi	–	sarkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sara-
vahva vartalo	sarka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• sukua saamelaiskielten sanalle suor'ge (’oksa’, ’haara’, ’sakara’, ’kahden oksan väli’), ilmeisesti haarautumiseen viittaavan merkityksen kautta myös verbille särkeä

Käännökset

1. sarkakangas

englanti: wadmal

ruotsi: vadmalstyg, vadmal

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (mahdollisuus, slangia) tsarga

Johdokset

• substantiivit: sarake, sarkain

Yhdyssanat

sarka-aura, sarkajako, sarkatakki, keskisarka, peltosarka, perunasarka, työnsarka

Anagrammit

askar, rakas, raksa

Aiheesta muualla

• sarka Kielitoimiston sanakirjassa