segno

Katso artikkeli Segno Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

segno (1)

1. (musiikki) toistokohdan alkua ilmaiseva merkki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	segno	segnot
genetiivi	segnon	segnojen
partitiivi	segnoa	segnoja
akkusatiivi	segno; segnon	segnot
sisäpaikallissijat
inessiivi	segnossa	segnoissa
elatiivi	segnosta	segnoista
illatiivi	segnoon	segnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	segnolla	segnoilla
ablatiivi	segnolta	segnoilta
allatiivi	segnolle	segnoille
muut sijamuodot
essiivi	segnona	segnoina
translatiivi	segnoksi	segnoiksi
abessiivi	segnotta	segnoitta
instruktiivi	–	segnoin
komitatiivi	–	segnoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	segno-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

italian sanasta segno ’merkki’

Käännökset

1. musiikki toistokohdan alku ilmaiseva merkki

englanti: segno

italia: segno m.

Italia

Substantiivi

segno m.

1. merkki

   dal segno — merkistä

Ääntäminen

• IPA: /'seɲɲo/

Etymologia

latinan sanasta signum