sekoomus

Suomi

Substantiivi

sekoomus (39)

1. (puhekieltä, halventava) pilanimi Kansallinen Kokoomus -puolueesta

   Kokoomuksesta on tullut sekoomus josta kukaan ei ota mitään selvää mitä tuli tehtyä tai mitä aiotaan tehdä. Tai edes miksi. (sfnet.keskustelu.politiikka)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sekoomus	–
genetiivi	sekoomuksen	–
partitiivi	sekoomusta	–
akkusatiivi	sekoomus; sekoomuksen	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	sekoomuksessa	–
elatiivi	sekoomuksesta	–
illatiivi	sekoomukseen	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	sekoomuksella	–
ablatiivi	sekoomukselta	–
allatiivi	sekoomukselle	–
muut sijamuodot
essiivi	sekoomuksena	–
translatiivi	sekoomukseksi	–
abessiivi	sekoomuksetta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	sekoomuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sekoomukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sekoomus-

Etymologia

väännös puolueen nimestä Kokoomus, vrt. koota (vahva vartalo kokoa-) + -mus ~ seota (sekoa-) + -mus