selja

Suomi

Substantiivi

selja (9)

1. mikä tahansa seljojen sukuun (Sambucus) kuuluva tesmayrttikasvien laji tai sellaisen yksilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈseljɑ/
• tavutus: sel‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	selja	seljat
genetiivi	seljan	seljojen (seljain)
partitiivi	seljaa	seljoja
akkusatiivi	selja; seljan	seljat
sisäpaikallissijat
inessiivi	seljassa	seljoissa
elatiivi	seljasta	seljoista
illatiivi	seljaan	seljoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	seljalla	seljoilla
ablatiivi	seljalta	seljoilta
allatiivi	seljalle	seljoille
muut sijamuodot
essiivi	seljana	seljoina
translatiivi	seljaksi	seljoiksi
abessiivi	seljatta	seljoitta
instruktiivi	–	seljoin
komitatiivi	–	seljoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	selja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• venäjän sanasta зе́лье (zéĺje)^[1]

Käännökset

1. mikä tahansa Sambucus-suvun oliivipuukasvi

azeri: gəndalaş englanti: elder, elderberry saksa: Holunder m.

turkki: mürver unkari: bodza

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: seljake

Yhdyssanat

• mustaselja, ruohoselja, terttuselja
• seljanmarja

Aiheesta muualla

• selja Kielitoimiston sanakirjassa