sella

Italia

Substantiivi

sella f. (monikko selle[luo])

1. satula

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	sella	sellae
akkusatiivi	sellam	sellās
genetiivi	sellae	sellārum
datiivi	sellae	sellīs
ablatiivi	sellā	sellīs

sella f. (1)

1. istuin, tuoli
2. satula

Etymologia

• itaalin sanasta *sedlā ← indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *sed- (’istua’); vrt. kantaslaavin *sedъlo, kantagermaanin *sadulaz