sepalus

Suomi

Substantiivi

sepalus (39)

1. housujen suljettava etuhalkio
2. (murteellinen) paidan tai hameen etuhalkio

Ääntäminen

• IPA: /ˈsepɑlus/
• tavutus: se‧pa‧lus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sepalus	sepalukset
genetiivi	sepaluksen	sepalusten sepaluksien
partitiivi	sepalusta	sepaluksia
akkusatiivi	sepalus; sepaluksen	sepalukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	sepaluksessa	sepaluksissa
elatiivi	sepaluksesta	sepaluksista
illatiivi	sepalukseen	sepaluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sepaluksella	sepaluksilla
ablatiivi	sepalukselta	sepaluksilta
allatiivi	sepalukselle	sepaluksille
muut sijamuodot
essiivi	sepaluksena	sepaluksina
translatiivi	sepalukseksi	sepaluksiksi
abessiivi	sepaluksetta	sepaluksitta
instruktiivi	–	sepaluksin
komitatiivi	–	sepaluksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sepalukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sepalus-

Etymologia

• johdos suomalais-ugrilaiseta 'kaulaa' tarkoittavasta sanasta, joka on säilynyt esimerkiksi saamen ja marin kielissä, vrt. suomen sepä, sevätä ja karjalan sevätä ’halata, syleillä’^[1]

Käännökset

1. housujen suljettava etuhalkio

englanti: fly kroatia: šlic m., raspor m.

turkki: patlet

Liittyvät sanat

• sepalusaukko

Synonyymit

• juluppi
• (murteellinen) viilo

Aiheesta muualla

• sepalus Kielitoimiston sanakirjassa