setu

Suomi

Substantiivi

setu (1)

1. setukainen
2. eteläisessä Virossa puhuttava kieli tai võron murre

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	setu	setut
genetiivi	setun	setujen
partitiivi	setua	setuja
akkusatiivi	setu; setun	setut
sisäpaikallissijat
inessiivi	setussa	setuissa
elatiivi	setusta	setuista
illatiivi	setuun	setuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	setulla	setuilla
ablatiivi	setulta	setuilta
allatiivi	setulle	setuille
muut sijamuodot
essiivi	setuna	setuina
translatiivi	setuksi	setuiksi
abessiivi	setutta	setuitta
instruktiivi	–	setuin
komitatiivi	–	setuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	setu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• seto

Aiheesta muualla

• setu Kielitoimiston sanakirjassa
• setu Suomen etymologisessa sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

sètu

1. yksikön datiivimuoto sanasta set
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta set