simmarit

Suomi

Substantiivi

simmarit (6) (monikollinen)

1. (puhekieltä) uimahousut

   Oli simmarit, sammarit, kummarit ja pipo (Vexi Salmi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsimːɑrit̪/
• tavutus: sim‧ma‧rit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	simmarit
genetiivi	–	simmarien simmareiden simmareitten
partitiivi	–	simmareita simmareja
akkusatiivi	–; –	simmarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	simmareissa
elatiivi	–	simmareista
illatiivi	–	simmareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	simmareilla
ablatiivi	–	simmareilta
allatiivi	–	simmareille
muut sijamuodot
essiivi	–	simmareina
translatiivi	–	simmareiksi
abessiivi	–	simmareitta
instruktiivi	–	simmarein
komitatiivi	–	simmareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	simmari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Ruotsin kielen sanasta simbyxor, uimahousut.