simputus

Katso artikkeli Simputus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

simputus (39)

1. jokin tekeminen, jossa esimiesasemassa oleva henkilö kiusaa alaistaan käyttämällä väärin valtaansa, erityisesti armeijassa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsimput̪us/
• tavutus: sim‧pu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	simputus	simputukset
genetiivi	simputuksen	simputusten simputuksien
partitiivi	simputusta	simputuksia
akkusatiivi	simputus; simputuksen	simputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	simputuksessa	simputuksissa
elatiivi	simputuksesta	simputuksista
illatiivi	simputukseen	simputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	simputuksella	simputuksilla
ablatiivi	simputukselta	simputuksilta
allatiivi	simputukselle	simputuksille
muut sijamuodot
essiivi	simputuksena	simputuksina
translatiivi	simputukseksi	simputuksiksi
abessiivi	simputuksetta	simputuksitta
instruktiivi	–	simputuksin
komitatiivi	–	simputuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	simputukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	simputus-

Etymologia

• verbi simputtaa (heikko vartalo simputa- ) + johdin -us

Käännökset

1. jokin tekeminen, jossa esimiesasemassa oleva henkilö kiusaa alaistaan käyttämällä väärin valtaansa, erityisesti armeijassa

englanti: hazing, bullying

venäjä: дедовщина f.

Liittyvät sanat

• pennalismi

Aiheesta muualla

• simputus Kielitoimiston sanakirjassa
• simputus Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 487 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa