sinko

Katso artikkeli Sinko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

sinko (1-G)

1. rekyylitön pääsääntöisesti panssarintorjuntaan tarkoitettu ase, jonka taistelukärkenä on ontelokranaatti; Usein olkapäähän tuettava putki, josta ammus laukaistaan raketilla.
2. panssarintorjuntaan käytetty, ontelokranaatteja ampuva rekyylitön tykki

Ääntäminen

• IPA: /ˈsiŋko/
• tavutus: sin‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sinko	singot
genetiivi	singon	sinkojen
partitiivi	sinkoa	sinkoja
akkusatiivi	sinko; singon	singot
sisäpaikallissijat
inessiivi	singossa	singoissa
elatiivi	singosta	singoista
illatiivi	sinkoon	sinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	singolla	singoilla
ablatiivi	singolta	singoilta
allatiivi	singolle	singoille
muut sijamuodot
essiivi	sinkona	sinkoina
translatiivi	singoksi	singoiksi
abessiivi	singotta	singoitta
instruktiivi	–	singoin
komitatiivi	–	sinkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	singo-
vahva vartalo	sinko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

takaperoisjohdos verbistä singota^[1]

Käännökset

1. panssarintorjuntaan tarkoitettu ase

englanti: (rakettitoiminen) rocket-propelled grenade, man-portable rocket launcher, bazooka, (tykkiase) recoilless rifle, recoilless gun, recoilless anti-tank weapon espanja: lanzagranadas m., lanzacohetes m. italia: lanciarazzi m.

serbia: raketni bacač m. venäjä: гранатомёт m.

Liittyvät sanat

• bazooka, panssarinyrkki, panssarikauhu

Yhdyssanat

kertasinko, kevytsinko, sinkojoukkue, sinkoryhmä, tähyssinko

Aiheesta muualla

• sinko Kielitoimiston sanakirjassa