sinutella

Suomi

Verbi

sinutella (67-C) (taivutus[luo])

1. puhutella henkilöä yksikön toista persoonaa käyttäen (epävirallisissa yhteyksissä, arkikielessä)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsinuˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: si‧nu‧tel‧la

Etymologia

substantiivi sinä (vartalo sinu- + pääte -tella (:-ttele-))^[1]

Käännökset

1. puhutella henkilöä yksikön toista persoonaa käyttäen (epävirallisissa yhteyksissä, arkikielessä)

espanja: tutear ranska: tutoyer saksa: duzen

unkari: tegez venäjä: тыкать

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• (puhutella monikon 2. persoonaa käyttäen) teititellä

Johdokset

• substantiivit: sinutteleminen, sinuttelu

Aiheesta muualla

• sinutella Kielitoimiston sanakirjassa