sinuttelu

Suomi

Substantiivi

sinuttelu (2)

1. sinutteleminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsinut̪ˌt̪elu/
• tavutus: si‧nut‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sinuttelu	sinuttelut
genetiivi	sinuttelun	sinuttelujen sinutteluiden sinutteluitten
partitiivi	sinuttelua	sinutteluita sinutteluja
akkusatiivi	sinuttelu; sinuttelun	sinuttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	sinuttelussa	sinutteluissa
elatiivi	sinuttelusta	sinutteluista
illatiivi	sinutteluun	sinutteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sinuttelulla	sinutteluilla
ablatiivi	sinuttelulta	sinutteluilta
allatiivi	sinuttelulle	sinutteluille
muut sijamuodot
essiivi	sinutteluna	sinutteluina
translatiivi	sinutteluksi	sinutteluiksi
abessiivi	sinuttelutta	sinutteluitta
instruktiivi	–	sinutteluin
komitatiivi	–	sinutteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sinuttelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi sinutella ((vahva) vokaalivartalo sinuttele- ) + johdin -u

Käännökset

1. sinutteleminen

ranska: tutoiement m

Aiheesta muualla

• sinuttelu Kielitoimiston sanakirjassa