slummi

Katso artikkeli Slummi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

slummi (5)

1. kaupungin laitamilla sijaitseva erittäin köyhien ihmisten huonokuntoinen asuinalue

Ääntäminen

• IPA: /ˈslumːi/
• tavutus: slum‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	slummi	slummit
genetiivi	slummin	slummien (slummein)
partitiivi	slummia	slummeja
akkusatiivi	slummi; slummin	slummit
sisäpaikallissijat
inessiivi	slummissa	slummeissa
elatiivi	slummista	slummeista
illatiivi	slummiin	slummeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	slummilla	slummeilla
ablatiivi	slummilta	slummeilta
allatiivi	slummille	slummeille
muut sijamuodot
essiivi	slummina	slummeina
translatiivi	slummiksi	slummeiksi
abessiivi	slummitta	slummeitta
instruktiivi	–	slummein
komitatiivi	–	slummeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	slummi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englantilainen laina^[1]

Käännökset

1. kaupungin laitamilla sijaitseva erittäin köyhien ihmisten huonokuntoinen asuinalue

englanti: slum espanja: (Brasiliassa) favela f., (Venezuelassa) barrio portugali: favela ukraina: нетрі (monikollinen)

valkovenäjä: ламарня venäjä: трущобы (monikollinen) viro: slumm

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: slummiutua

Yhdyssanat

slummialue

Aiheesta muualla

• slummi Kielitoimiston sanakirjassa