sohjo

Suomi

Substantiivi

sohjo (1)

1. (ilmatiede) loska; jään ja nesteen kiinteähkö yhdistelmä; osittain sulanut lumi

   lampsia sohjossa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsohjo/
• tavutus: soh‧jo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sohjo	sohjot
genetiivi	sohjon	sohjojen
partitiivi	sohjoa	sohjoja
akkusatiivi	sohjo; sohjon	sohjot
sisäpaikallissijat
inessiivi	sohjossa	sohjoissa
elatiivi	sohjosta	sohjoista
illatiivi	sohjoon	sohjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sohjolla	sohjoilla
ablatiivi	sohjolta	sohjoilta
allatiivi	sohjolle	sohjoille
muut sijamuodot
essiivi	sohjona	sohjoina
translatiivi	sohjoksi	sohjoiksi
abessiivi	sohjotta	sohjoitta
instruktiivi	–	sohjoin
komitatiivi	–	sohjoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sohjo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

jääsohjo, lumisohjo, sohjokeli, sohjoliirto, sohjolumi

Aiheesta muualla

• sohjo Kielitoimiston sanakirjassa