soitanto

Suomi

Substantiivi

soitanto (1-J)

1. (ylätyyliä) soitto, musisointi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	soitanto	soitannot
genetiivi	soitannon	soitantojen
partitiivi	soitantoa	soitantoja
akkusatiivi	soitanto; soitannon	soitannot
sisäpaikallissijat
inessiivi	soitannossa	soitannoissa
elatiivi	soitannosta	soitannoista
illatiivi	soitantoon	soitantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soitannolla	soitannoilla
ablatiivi	soitannolta	soitannoilta
allatiivi	soitannolle	soitannoille
muut sijamuodot
essiivi	soitantona	soitantoina
translatiivi	soitannoksi	soitannoiksi
abessiivi	soitannotta	soitannoitta
instruktiivi	–	soitannoin
komitatiivi	–	soitantoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	soitanno-
vahva vartalo	soitanto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi soittaa (heikko vartalo soita- ) + johdin -nto

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: soitannollinen

Aiheesta muualla

• soitanto Kielitoimiston sanakirjassa