solki

Katso artikkeli Solki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

solki (7-L)

1. vyötä tai muuta nauhaa kiinni itsessään tai toisessa nauhassa pitävä kappale

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolki/
• tavutus: sol‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solki	soljet
genetiivi	soljen	solkien (solkein)
partitiivi	solkea	solkia
akkusatiivi	solki; soljen	soljet
sisäpaikallissijat
inessiivi	soljessa	soljissa
elatiivi	soljesta	soljista
illatiivi	solkeen	solkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soljella	soljilla
ablatiivi	soljelta	soljilta
allatiivi	soljelle	soljille
muut sijamuodot
essiivi	solkena	solkina
translatiivi	soljeksi	soljiksi
abessiivi	soljetta	soljitta
instruktiivi	–	soljin
komitatiivi	–	solkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	solje-
vahva vartalo	solke-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kiinni pitävä kappale

azeri: toqqa englanti: buckle

turkki: toka

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: solkenaan
• substantiivit: solisluu
• verbit: soljittaa

Yhdyssanat

hiussolki, hopeasolki, nutturasolki, pronssisolki, rintasolki, solkikenkä, solkipuu, solkivyö, vyönsolki

Aiheesta muualla

• solki Kielitoimiston sanakirjassa
• solki Tieteen termipankissa
• solki Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa