sooma

Suomi

Substantiivi

sooma (10)

1. (biologia) keho, ruumis, eliön kuolevainen osa, lukuun ottamatta sukusoluja
2. neuronin runko

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoːmɑ/
• tavutus: soo‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sooma	soomat
genetiivi	sooman	soomien (soomain)
partitiivi	soomaa	soomia
akkusatiivi	sooma; sooman	soomat
sisäpaikallissijat
inessiivi	soomassa	soomissa
elatiivi	soomasta	soomista
illatiivi	soomaan	soomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soomalla	soomilla
ablatiivi	soomalta	soomilta
allatiivi	soomalle	soomille
muut sijamuodot
essiivi	soomana	soomina
translatiivi	soomaksi	soomiksi
abessiivi	soomatta	soomitta
instruktiivi	–	soomin
komitatiivi	–	soomine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sooma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. keho, ruumis, eliön kuolevainen osa, lukuun ottamatta sukusoluja

englanti: soma

espanja: soma m.

Liittyvät sanat

• somaattinen, psykosomaattinen
• kalmo

Aiheesta muualla

• sooma Kielitoimiston sanakirjassa
• sooma Tieteen termipankissa