keho

Suomi

Substantiivi

keho (1)

1. elävän ihmisen tai eläimen ruumis

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeho/
• tavutus: ke‧ho

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keho	kehot
genetiivi	kehon	kehojen
partitiivi	kehoa	kehoja
akkusatiivi	keho; kehon	kehot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kehossa	kehoissa
elatiivi	kehosta	kehoista
illatiivi	kehoon	kehoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keholla	kehoilla
ablatiivi	keholta	kehoilta
allatiivi	keholle	kehoille
muut sijamuodot
essiivi	kehona	kehoina
translatiivi	kehoksi	kehoiksi
abessiivi	kehotta	kehoitta
instruktiivi	–	kehoin
komitatiivi	–	kehoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keho-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Lääketieteteen sanastolautakunta ja Kielitoimisto keksivät sanan, jotta elävälle ja kuolleelle (kalmo) ruumiille olisi erilliset sanat. Keho oli Lönnrotin sanakirjassa kehän synonyymi, ja virossa keha merkitsee elävää ruumista.^[1]

Käännökset

1. elävä ihmisruumis

bulgaria: тяло n. englanti: body espanja: cuerpo m. liivi: kejā puola: ciało n. ranska: corps m. ruotsi: kropp

saksa: Körper m. tšekki: tělo n. turkki: vücut unkari: test venäjä: тело n. viro: keha

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (elävä ihmisruumis) ruumis, vartalo

Johdokset

• adjektiivit: kehollinen

Yhdyssanat

kehonhuolto, kehonkieli, kehonkulttuuri, kehonosa, kehonraikaste, kehonrakentaja

Aiheesta muualla

• keho Kielitoimiston sanakirjassa
• keho Suomen murteiden sanakirjassa
• keho Tieteen termipankissa
• keho Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Keho. Kotimaisten kielten keskus