sopimaton

Suomi

Adjektiivi

sopimaton (34-C) (komparatiivi sopimattomampi, superlatiivi sopimattomin) (taivutus[luo])

1. soveltumaton, epäsopiva
2. asiaton, epäkorrekti

   sopimatonta käytöstä

Ääntäminen

• IPA: [ˈsopimɑton]

Tavutus

• tavutus: so‧pi‧ma‧ton

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sopimaton	sopimattomat
genetiivi	sopimattoman	sopimattomien (sopimatonten)
partitiivi	sopimatonta	sopimattomia
akkusatiivi	sopimaton; sopimattoman	sopimattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sopimattomassa	sopimattomissa
elatiivi	sopimattomasta	sopimattomista
illatiivi	sopimattomaan	sopimattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sopimattomalla	sopimattomilla
ablatiivi	sopimattomalta	sopimattomilta
allatiivi	sopimattomalle	sopimattomille
muut sijamuodot
essiivi	sopimattomana (sopimatonna)	sopimattomina
translatiivi	sopimattomaksi	sopimattomiksi
abessiivi	sopimattomatta	sopimattomitta
instruktiivi	–	sopimattomin
komitatiivi	–	sopimattomine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sopimattoma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sopimaton-

Etymologia

• verbimuodosta sopimaton

Liittyvät sanat

• ahdas
• pienikokoinen

Vastakohdat

• sopiva

Johdokset

• adverbit: sopimattomasti
• substantiivit: sopimattomuus

Aiheesta muualla

• sopimaton Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1120, 5019 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adjektiivi

sopimaton

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta sopimaton

Verbi

sopimaton (34-C)

1. (taivutusmuoto) kieltopartisiippi verbistä antaa