spondee

Suomi

Substantiivi

spondee (20)

1. kaksipitkä runojalka, joka koostuu kahdesta pitkästä tavusta ( ─ ─ )
2. (musiikki) iskuala, joka koostuu kahdesta samanpituisesta sävelestä

Ääntäminen

• IPA: /ˈspondeː/
• tavutus: spon‧dee

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	spondee	spondeet
genetiivi	spondeen	spondeiden spondeitten
partitiivi	spondeeta	spondeita
akkusatiivi	spondee; spondeen	spondeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	spondeessa	spondeissa
elatiivi	spondeesta	spondeista
illatiivi	spondeeseen spondeehen	spondeisiin spondeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	spondeella	spondeilla
ablatiivi	spondeelta	spondeilta
allatiivi	spondeelle	spondeille
muut sijamuodot
essiivi	spondeena	spondeina
translatiivi	spondeeksi	spondeiksi
abessiivi	spondeetta	spondeitta
instruktiivi	–	spondein
komitatiivi	–	spondeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	spondee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. runojalka

englanti: spondee kreikka: σπονδείος (spondeíos) m. puola: Spondeus m., spondej m.

ranska: spondée m. venäjä: спонде́й (spondéi) m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: spondeinen

Aiheesta muualla

• spondee Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Pieni tietosanakirja. 4, San Remo - Öölanti / toim. Jaakko Forsman ... [et al.]. Helsinki: Otava, 1928: hakusana Spondee (Project Runebergissa)