stara

Suomi

Substantiivi

stara (9)

1. (slangia) tähti (ihmisestä)
2. (slangia) vanha (mies, tekijä), äijä

   Anna kun stara näyttää.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	stara	starat
genetiivi	staran	starojen (starain)
partitiivi	staraa	staroja
akkusatiivi	stara; staran	starat
sisäpaikallissijat
inessiivi	starassa	staroissa
elatiivi	starasta	staroista
illatiivi	staraan	staroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	staralla	staroilla
ablatiivi	staralta	staroilta
allatiivi	staralle	staroille
muut sijamuodot
essiivi	starana	staroina
translatiivi	staraksi	staroiksi
abessiivi	staratta	staroitta
instruktiivi	–	staroin
komitatiivi	–	staroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	stara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• (1.) englannin kielen star, 'tähti'
• (2.) venäjän kielen старый (staryi), 'vanha'. Vanhaa Helsingin slangia.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• [2] vanha mies, äijä: starba, starbu

Aiheesta muualla

• stara Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Adjektiivi

stara

1. yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta star
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta star
3. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta star
4. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta star
5. monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta star
6. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta star

Verbi

stara

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä starati

Puola

Adjektiivi

stara

1. (taivutusmuoto) nominatiivin feminiinin yksikkö sanasta stary
2. (taivutusmuoto) vokatiivin feminiinin yksikkö sanasta stary

Yläsorbi

Adjektiivi

stara

1. (taivutusmuoto) nominatiivin feminiinin yksikkö sanasta stary