steele

Suomi

Substantiivi

steele (48)

1. (historia) pystyssä oleva, koristeltu tai kirjoitettu kivilaatta, joihin kirjoitettiin julkisia päätöksiä tai niitä pystytettiin haudoille

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	steele	steeleet
genetiivi	steeleen	steeleiden steeleitten
partitiivi	steelettä	steeleitä
akkusatiivi	steele; steeleen	steeleet
sisäpaikallissijat
inessiivi	steeleessä	steeleissä
elatiivi	steeleestä	steeleistä
illatiivi	steeleeseen	steeleisiin steeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	steeleellä	steeleillä
ablatiivi	steeleeltä	steeleiltä
allatiivi	steeleelle	steeleille
muut sijamuodot
essiivi	steeleenä	steeleinä
translatiivi	steeleeksi	steeleiksi
abessiivi	steeleettä	steeleittä
instruktiivi	–	steelein
komitatiivi	–	steeleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	steelee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	steelet-

Etymologia

• kreikasta

Käännökset

1. pystyssä oleva, koristeltu tai kirjoitettu kivilaatta

englanti: stele, stela ranska: stèle f.

saksa: Stele f. venäjä: стела (stéla) f.

Liittyvät sanat

Muut

• steeli

Lähteet

Tietosanakirja. 9 osa, Stambulov—Työaika / toim. Wäinö Bonsdorff ... [et al.]. (Project Runebergissa). Helsinki: Tietosanakirja, 1917: hakusana Steele