steeli

Suomi

Substantiivi

steeli (5)

1. (kasvitiede) kasvin juuren ja varren ydinosa, johtosolukkokimppu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	steeli	steelit
genetiivi	steelin	steelien (steelein)
partitiivi	steeliä	steelejä
akkusatiivi	steeli; steelin	steelit
sisäpaikallissijat
inessiivi	steelissä	steeleissä
elatiivi	steelistä	steeleistä
illatiivi	steeliin	steeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	steelillä	steeleillä
ablatiivi	steeliltä	steeleiltä
allatiivi	steelille	steeleille
muut sijamuodot
essiivi	steelinä	steeleinä
translatiivi	steeliksi	steeleiksi
abessiivi	steelittä	steeleittä
instruktiivi	–	steelein
komitatiivi	–	steeleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	steeli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. johtosolukkokimppu

englanti: stele

venäjä: стель (stel) f.

Liittyvät sanat

Muut

• steele

Aiheesta muualla

• steeli Tieteen termipankissa