stiletti

Suomi

Substantiivi

stiletti (5-C)

1. tikari, jonka terä on ohut ja kolmisärmäinen
2. veitsi, jonka kahvan sisään sijoitettu terä on laukaistavissa esiin tai ammuttavissa laukaisimella
3. (lääketiede) pistämiseen käytettävä kirurginen veitsi

Ääntäminen

• IPA: /ˈst̪ilet̪ːi/
• tavutus: sti‧let‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	stiletti	stiletit
genetiivi	stiletin	stilettien (stilettein)
partitiivi	stilettiä	stilettejä
akkusatiivi	stiletti; stiletin	stiletit
sisäpaikallissijat
inessiivi	stiletissä	stileteissä
elatiivi	stiletistä	stileteistä
illatiivi	stilettiin	stiletteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	stiletillä	stileteillä
ablatiivi	stiletiltä	stileteiltä
allatiivi	stiletille	stileteille
muut sijamuodot
essiivi	stilettinä	stiletteinä
translatiivi	stiletiksi	stileteiksi
abessiivi	stiletittä	stileteittä
instruktiivi	–	stiletein
komitatiivi	–	stiletteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	stileti-
vahva vartalo	stiletti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• samanmerkityksisen italian sanan stiletto monikkomuodosta stiletti

Käännökset

1. tikari, jonka terä on ohut ja kolmisärmäinen

englanti: stiletto

italia: stiletto m.

2. veitsi, jonka kahvan sisään on sijoitettu aukeava terä

englanti: switchblade

turkki: sustalı çakı

Liittyvät sanat

• stilettikorko

Aiheesta muualla

• stiletti Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

stiletti

1. monikkomuoto sanasta stiletto

Italia

Substantiivi

stiletti

1. monikkomuoto sanasta stiletto